Kaikki päättyy aikanaan, niin myös huhtikuu ja NaPoWriMo. Snif. Tämä oli (yllättävän) kivaa ja minulle ainakin tulee vähän ikävä päivittäistä runoilua. Onneksi ensi vuonna voi osallistua uudestaan!
Viimeisen runon pitää totta kai olla syvällinen ja kertoa jotain oleellista koko NaPo-kokemuksesta. Siksi kirjoitin runon kananugeteista, tai kuten Unicafen ruokalistoissa lukee, kanan nugeteista.
Kanan nugetit
"Elämä on vaikeaa",
vanha kana valittaa.
"Nugettini joku aina varastaa,
en koskaan niitä syödä saa."
Auttakaa vanhaa kanaparkaa -
ottakaa kiinni nugettivarkaat!
1 kommentti:
;_; Voi kana parkaa...
Lähetä kommentti