Olen selkeästi tässäkin puuhassa se, joka palauttaa kaikki juuri ja juuri ennen deadlineä. Ei se mitään. Olen myös aina myöhässä, kun pitäisi olla jossain. Tai ainakin lähden myöhässä. Sukuvika.
Vanhan mukaan
Kapea suolainen tie hiipii alas poskea,
käpertyen, kuivuen, kuin pelto ennen kaskea.
Tämä on pelkkä kopio,
tunnen, tiedän olevani luopio.
En voi monistaa entistä,
taidan, kykenen vain etsimään sitä fiilistä.
Teini-iän ongelmat ovat mennyttä,
saattaa, ei, ovat ihan varmasti sitä.
Onneksi voin silti katsoa tyhmää teinielokuvaa,
vaaleanpunaista, pinkkiä, höttöistä kliseiden sarjaa.
Ja nauraa.
1 kommentti:
Mä kaivoin tänä aamuna esille vanhan päiväkirjani ja löysin sieltä kaksi ja puoli sivua pitkän runon jonka olen kirjoittanut 11-vuotiaana.
Se oli lievästi sanottuna vaivaannuttavaa lukemista.
Lähetä kommentti