Kolmen päivän runot

No niin, pääsin vihdoinkin langoille. Päivittelenpä siis tänne uudet luomukset, pari haikua ja joku ihme, pienillä selityksillä. 

Torstai 21. huhtikuuta
Istuin junassa. Luin kirjan. Se oli ihana&ihanaa!

lukemiseni
kirjaan rakastuminen
ero itkettää

Perjantai 22. huhtikuuta
Niin tosiaan, olen allergikko. Kevät on samaan aikaan ihan mahtava, mutta kuitenkin aika pyllystä. 


miten kaunista
en saa henkeä enää
missä ne lääkkeet


Lauantai 23. huhtikuuta
Katselin tuossa Doctor Whon uusimman jakson. Nam. 

Se loppuu oohon


Avaruus, tuo tumma yläkerran naapurimme.
Mitä lie kätkee pimeyteen ympärillämme.
Yksinkö olemme, omassa seurassamme?


Ripottelee niskaamme sateita, säteitä.
On kuulemma ääretön ja laajentuva. 
Rajaton, päättymätön, ihan mitä kaikkea. 
Yritä siinä sitä sitten ymmärtää. 


Rohkenen epäillä, että kukaan ymmärtää.
Itse tiedän, etten koskaan täysin tajua. 
Voin kuitenkin jatkaa pohtimista, ihanaa. 
Edelleen aiheuttaa akuutteja niskakramppeja. 
Roikuttaa päätä ikkunasta itsesuojeluvaistottomasti. 


Wau, on se vaan aika hieno.
Hetkinen, oliko tuo lentokone vai tyyppi 40? 
Olen edelleen vaikuttunut.

Pikaruno ilmapalloista ja avaruusolioista

Kiireesti runoiltua tällä kertaa. Kertoo asiasta, joka hämmentää minua.

Ilmapallot

Mitä tapahtuu
karanneille ilmapalloille
kun ne kohoavat
korkealle ilmakehään?

Kai ne viimein puhkeavat
lopulta,
mutta minne putoavat
ilmapallojen raadot
ja kuka ne löytää?

Vai nousevatko ne
yhä ylemmäs
kunnes painovoima
ei enää pidättele?

Kenties ne katoavat
Linnunradalle
ja jonakin päivänä
mahdollisesti
muukalaiset toiselta planeetalta
näkevät ilmapalloja
matkallaan jonnekin
kaukana avaruudessa.