Kolmen päivän runot

No niin, pääsin vihdoinkin langoille. Päivittelenpä siis tänne uudet luomukset, pari haikua ja joku ihme, pienillä selityksillä. 

Torstai 21. huhtikuuta
Istuin junassa. Luin kirjan. Se oli ihana&ihanaa!

lukemiseni
kirjaan rakastuminen
ero itkettää

Perjantai 22. huhtikuuta
Niin tosiaan, olen allergikko. Kevät on samaan aikaan ihan mahtava, mutta kuitenkin aika pyllystä. 


miten kaunista
en saa henkeä enää
missä ne lääkkeet


Lauantai 23. huhtikuuta
Katselin tuossa Doctor Whon uusimman jakson. Nam. 

Se loppuu oohon


Avaruus, tuo tumma yläkerran naapurimme.
Mitä lie kätkee pimeyteen ympärillämme.
Yksinkö olemme, omassa seurassamme?


Ripottelee niskaamme sateita, säteitä.
On kuulemma ääretön ja laajentuva. 
Rajaton, päättymätön, ihan mitä kaikkea. 
Yritä siinä sitä sitten ymmärtää. 


Rohkenen epäillä, että kukaan ymmärtää.
Itse tiedän, etten koskaan täysin tajua. 
Voin kuitenkin jatkaa pohtimista, ihanaa. 
Edelleen aiheuttaa akuutteja niskakramppeja. 
Roikuttaa päätä ikkunasta itsesuojeluvaistottomasti. 


Wau, on se vaan aika hieno.
Hetkinen, oliko tuo lentokone vai tyyppi 40? 
Olen edelleen vaikuttunut.

Luentorunoilua, juuri kun luulitte sen loppuneen

Keskiviikkoiltapäivän luento on jostakin syystä tuotteliasta aikaa. Läksypaperin reunaan ja taakse syntyi hienojen piirustusten lisäksi myös kaksi runoa.

Adverbin paluu

Se on tullut takaisin
vihaisesti
katkerasti
ja haluaa kostaa
lopulta
viimeinkin
näille opiskelijoille, jotka
törkeästi
laiskasti
valittivat kyllästyneensä siihen.

Se tunkeutuu heidän mieliinsä
sisään
jo tänään.

He joutuvat kärsimään
aina
ikuisesti.

Negatiivinen kalpeus

Onko se sama asia
kuin positiivinen punaisuus?
Ja liittyykö asiaan
jotenkin se,
että punahiuksiset
ovat usein
iholtaan kalpeita?