Writer's block

Writer's block

Kun tänä aamuna heräsin
hän oli poissa.

Löysin kyllä viestin
hätäisesti rustatun
jossa luki:

"Sydämeeni koskee näin sut jättää ahdinkoon
vaan sun täytyy ymmärtää; mä tarpeeks saanut oon.
Sä oot niin kylmä, etäinen, et katso muhun päin
kilpailussa huomiostas kakkoseksi jäin.

Intohimon liekki sussa ennen roihusi,
vaan sammuneet on unelmas ja suuri kaihosi.
Tavoitteita muistan sulla joskus olleen myös
nyt päivät pitkät laiskottelet, laiminlyöden työs.

Mä kuiskuttelen korvaasi; 'Hei! Tästä kirjoita!'
Sä laiskasti vain mutiset: 'Nyt hetki odota.
Mun täytyy ensin kurkistaa mun meililaatikkoon',
ja sitten imeydytkin tunneiks interverkostoon.

En jaksa tätä urakkaa: sä olet veltto niin,
mä turhaan tanssin ympärilläs itsein uuvuksiin.
Siis lähden nyt: saat yksin jäädä kuoppaas kaivamaan.
Jos tahdot lahjas haaskata, niin vitut, siitä vaan."

Voi Muusa, kaunis, suloinen!
Palajathan luokseni!
En pärjää ilman sinua!

Tuo inspiraatio takaisin,
niin lupaan sitä kuunnella
ja lopettaa prokrastinointini
heti huomenna.

_______________________________

(Kirjoittaminen ei edisty.)

Paimennusta

Näin tänään kotipaikkakunnalla kavereita ja karvakavereita.

Viime yönä (omistettu Annelille)
 

Heräsin, uneni muistaen. 

Unessani kokkina luistaen. 

Gulassini teki väkivaltaa kattilalle.

Onnekseni se kaatui lattialle. 

Olin siitä iloinen.

Namia ei voinut olla soppa moinen. 

Itseni tunsin ruoanlaittajana. 

Hämärässäkään ei menisi alkupalana. 

Annoin periksi unessanikin. 

Nuoskaisen lopun ikkunasta nakkasin. 

Aamulla hymyssä suin sängyllä makasin. 

Koskaan en kokkaa reseptistä.

Oli se sitten kirjasta, Pirkasta, ties mistä. 

Ikinä en tee ruokaa ohjeesta. 

Ruokaa tehdään sydämestä. 

Auts, nyt vetää suonta pohkeesta. 

Toisen päivän tunnelmointia

Script Frenzyni on hitusen aikataulusta edellä: kahdeksan sivua ja neljä kuollutta henkilöä. Muutenkin päiväni on ollut varsin miellyttävä. Siksi tunnelmaan sopii hyvin tämä herkkää ja idyllistä ystävyyttä kuvaava runo.

Ainoalle ystävälleni

Jääkaapissani on juusto.
Se on pieni ja homeinen.
Sen alkuperää tiedä en,
mutta sen kanssa kaksin elelen.

Juustolleni öisin juttelen
ja kerron sille, mitä ajattelen.
Se lohduttaa minua, kun itkeskelen.
Juustoni, olet minulle kullan arvoinen.

En syö sinua koskaan, tiedäthän sen?

Brundlefly

Brundlefly

Tautista lihaa:
iho märkii, kuoriutuu
ja tahmaa joka paikan.

Sormenkynnet, hampaatkin
vain luiskahtavat sijoiltaan
pehmeästi, liukkaasti
ja tilalle jää valumaan
vain limaa, vatsahappoja.

Korvalehti lätsähtää vasten pöytää
muiskahtaen kuin märkä suudelma.

Unet on nyt unelmoitu
ja hyönteinen on hereillä.

Blaaaarrrrrrghhhhhh

________________________

(Päivän muusana toimi David Cronenberg.)

Herttakin ehtii vielä!

Tästä ensimmäisestä virallisesta napo-runosta on kenties havaittavissa tämän päivän puuhani. 

16:12 Kajaaniin/Joensuuhun

"Tarkistamme kaikkien matkaliput,

kiitos!"

konnari kajauttaa komeasti.

Nostan katseeni kirjasta,

vihdoinkin.

Kaksistaan kuorsanneet heräävät hätkähtäen. 

"Meneehän tämä vaunu Parikkalaan,

meneehän?"

Jännä juna, jaetaan kahtia Kouvolassa. 

Kymmenen päätä kääntyy kuuntelemaan, 

kiinnostaa.

Lähden Lappeenrannassa, kuitenkin kuuntelen. 

Kiharatukkainen nuorimies,

adonis: 

"Sieltä sitten Savonlinnaan? Osaavatko odottaa?"

Konnari huomaa yleisönsä, 

köhäisee. 

Veistelee vitsin: "Viereiseltä viedään."

Watsonin ensimmäiset runot

NaPoWriMo lähti minun osaltani vauhdikkaasti käyntiin. Päivän satona minulla on kaksi runoa. Molemmat ovat nimettömiä.

______________________________________

Aprillipäivä on päivistä julmin.
Se kaataa kuravettä kurkusta,
sekoittaa vitsin ja pilkan,
puhuu palturia,
laskee leikkiä,
puukottaa selkään.

Mutta niin kuin kaikki pahat pojat
se hymyilee hurmaavasti!

______________________________________

Insi-insinööri
kiipes huipulle
tuli huono seura
insinöörin vei
absintti, huorat
ja avantgardismi
insi-insinööristä
leipoi boheemin.

Eka!

Muahhahhaa, taisin ehtiä ensimmäisenä julkaisemaan aidon oikean NaPoWriMo-runon! Se syntyi yöllä sen jälkeen kun olin kirjoittanut ensimmäiset 3,5 sivua Script Frenzyäni. Tämä voi myös osittain selittää sen, miksi runosta tuli sellainen kuin tuli.

Pidemmittä puheitta:

Mona Lisa

Kysyt miksi hymyilen
ja minä vastaan: "Tiedä en"
mutta se ei ole totta
ja sinä tiedät sen.

Mutta ajattele vaan
mitä tapahtuisikaan
jos kertoisin sinulle, mikä
saa minut nauramaan!

Sillä minun kotonani
kylpyammeessani
on kuollut mies
jota käytän ruokanani.

Hän maistuu oikein hyvältä
ja siksi onkin syvältä
ettei tämä yhteiskunta
hyväksy ruokailutottumuksiani.

Watsonin werryttelyruno

Nyt, kun minut on otettu mukaan osaksi teeistien eliittiä, seuraan minäkin kanssarunoilijoideni esimerkkiä ja jaan yhden pre-napowrimo-runoni.

Tämä on omistettu kaikille luomisen tuskaa poteville kirjailijatovereilleni ympäri maailman.


Nuoren merilehmän kärsimykset

"Miksen mä osaa kirjottaa?!"
valitti herkkä Manaatti
jonka runosuonta kutitti
mutta luomisen vaikeus vaivasi

"No varmaankin sen takia-"
ehdotti Merileijona
jonka kaverit tunsi Keijona
"-ettei sulla oo käsiä."

Joukko kasvaa ja kaunistuu

Ilmoitan täten ilouutisen: ystävämme ja kirjoittajakollegamme Watson liittyy joukkoon iloiseen ja runolliseen! Hänkin nautti ja kärsi vuoden 2010 NaNon kunniakkaasti voittoon ja on muutenkin aito omituinen teeisti. Tervetuloa, Watson! <3

Venyttelyä

Kuten kirjoittajakollegani jo kerkesikin kirjoittamaan, on ehkä syytä vähän muistella runoilemista. Itse olen joskus jotain runontynkää väsäillyt, pari kalevala-mittaistakin raapustanut, mutta viimeisimmästä on jo melkoisen kauan. Tai niin minä luulin. 

Tänään iski ymmärrys. Olenhan minä runoillut, viime viikolla viimeksi! Ajattelinkin, että on hyvä ehkä esitellä tämä tietty runosuuntaus, koska näitä syntyy luultavasti aika monta huhtikuussa. Hyvät naiset ja herrat, saanko esitellä: Repomiesrunous! 

Tuon jalon miehen omintakeiseen puhetapaan perustuvaa modernia (niin modernia kuin Repomieheen liittyvä asia voi nyt olla) runoutta tulee keksittyä vaikka mistä lauseista. Se lähtee liikkeelle jostain ja jatkaa matkaansa alamäkeen kuin jarruton polkupyörä. Tämän runomitan (jota en osaa analysoida, koska nukuin kielitieteen kurssilla) hienoudet saattavat jäädä huomaamatta Pasilaan perehtymättömiltä. Kannattaa perehtyä. Se on hieno sarja, se. 

Esimerkkirunona tästä tyylisuuntauksesta eräällä luennolla syntynyt huikea mestariteos nimeltään:
 
Direktiivinen preesens

Sinä otat nyt pois sen sormen sieltä!
Otat sormen pois. 
Pois otat tai sormi lähtee. 
Nips vaan irti repeytyy.

Sitten on Pöysti invaliidi,
joutuu rampana pyytämään apua,
kun punnitsee banaaneita kaupassa. 

Heh heh,
joutuu nöyrästi pyytämään apua,
heh heh.

Repomies saa miehekkäästi itse punnita banaanit. 
Itse saa liimata hintalapun pussiin,
eikä tarvitse jutella nätille myyjätytölle. 

EI JUMALAUTA!

Verryttelyä

Vielä ei ole huhtikuu, mutta runosuonta on kuitenkin syytä lämmitellä hiukan etukäteen, jotta se sykkisi kunnolla ensi kuussa. Luovuuden lähteetkin kaipasivat ruoppaamista. Siispä tässä pari taidonnäytettä viime yöltä. Se, että sain ne kirjoitettua melko nopeasti lupaa hyvää NaPoWriMon kannalta, vaikka sisältö onkin ehkä hiukan... omituinen.

Lumisade 27.3
(Omistettu Lauralle)

Lumihiutale on kuin elämä
ainutlaatuinen
ainutkertainen.

Se sulaa pian vedeksi
ja kastelee kenkäni ja sukkani.
Vihaan sitä.

Onneksi löysin kumisaappaani.

Rakkauteni Fukushima

Tunteeni sinua kohtaan
ovat vaurioitunut ydinreaktori

Saat sydämeni sulamaan

Kuin maanjäristys murskasit suojarakennukseni

Ja tämä tunne säteilee voimakkaammin
kuin edes sinun hymysi
syvältä kuoreni uumenista

Se hiipuu yhtä hitaasti
kuin vanhat polttoainesauvat

Eikä mikään merivesi voi lopettaa
tätä kiehuntaa

Sillä rinnassani sykkivä pumppu
lienee epäkunnossa
se käy väärää tahtia
tai pysähtyy

Ja tämä säteily voi muuttaa kaiken
jopa geenit
niin että synnymme uudestaan
uusina
ja väkijoukot vaeltavat evakkoon
rakkautemme hyökyaallon alta
tämän näkymättömän poltteen

Se laajenee ja leviää
kuin syöpäkasvain
jos jodi on jäänyt ottamatta

Alku

Olipa kerran kaksi yllytyshullua. Olipa kerran, tarkemmin sanottuna vuoden 2010 marraskuussa, NaNoWrimo. Myönnetään, toiselle hullulle se oli ollut jo vuonna 2009, mutta ei se mitään. Sitten he löysivät NaPoWriMon. 

Tavoitteena on kirjoittaa runo/päivä. Odotettavissa on luovaa hulluutta, kielilläkirjoittamista ja kuvitusta. Lisäksi tarjolla on luultavasti lievää sekoamista, koska molemmat bloggaajat osallistuvat myös Script Frenzyyn.

Eräät eivät malta odottaa huhtikuuta!

- Hertta ja Pupulainen

THE BEGINNING.