Loppukuun loruilut

Olen taas päivittänyt runoja tänne tosi laiskasti, mutta tässä nyt viimeiset. Jee vappu!

24.4.
Tämä haiku on oikeasti kirjoitettu vasta seuraavana päivänä, koska unohdin. Se kertoo vyökokeen aiheuttamasta pelosta.

ylihuomenna
paniikki iskee jo nyt
iik iik apua

25.4.
Hertta tietää, mistä tässä on kyse.

OPT
Yksi ainoa kyynel
poskelle silmästä valuu.
Länkisäärinen enkeli
pyyhkiä pois sen haluu.

26.4.
Olin illan ulkona kylmässä.

varpaat hyytyneet
junan lämmössä hieman
kipristelevät

27.4.
Tämäkin runo on kirjoitettu oikeasti vasta seuraavana päivänä. Se kertoo vyökokeen jälkeisistä tunnelmista.

Onnistuminen
En oksentanut nurkkaan,
en kompastunut miekkaan,
en unohtanut tekniikkaa,
eivät tavoitteet valuneet  hiekkaan.

28.4.
Pieniä lapsia. Sellaisia ne ovat.

lapsoset ovat
pieniä apinoita
mutta söpöjä

29.4.
Yhdeksänvuotias pikkusiskoni kertoi oppineensa hallitsemaan maanantaita. Se inspiroi maanantaisen anagrammirunon.

Maanantaina
Antin naamaa
vääntää väsymys,
mäntä syvä väsyä
kasvoihin hankaa.
Ankka-aivonsa, hih.

30.4.
Istuin junassa matkalla kotiin vappua viettämästä ja tajusin, että tässä oli viimein tilaisuus toteuttaa serkkuni viimeinen haaste: kamalassa metelissä runo hiljaisuudesta. En nyt tiedä, vastaako lopputulos odotuksia, mutta yritin tavoittaa jotain hiljaisuutta tähän kuitenkin. Ystävällinen (tuntematon ja humalainen) vierustoveri auttoi antamalla hyviä elämänohjeita, jotka itse asiassa inspiroivat runoa jonkin verran.

Kotimatka
Junassa vappuna
musiikkia, joku laulaa päälle,
lapsi hakkaa ilmapalloa ja kiljahtaa.
Vierustoverin neuvoja oman tien löytämisestä:
ihminen tavoittelee aina kokonaista täydellisyyttä.

Jossain yläpuolella
karanneet vappupallot kohoavat kohti pimenevää taivasta.
Matkalla asemalta yksinäinen rusakko
loikkii tyhjän tien yli.

Unirunoja

Nuokuin eilen luennolla (sitä sattuu aika usein), kiusallisesti juuri toisen opiskelijan pitäessä esitelmää. Tänään taas kahdeksanvuotias pikkuveljeni harmitteli sitä, miten ikävää on, kun yöllä tulee liian kuuma.

22.4.
Nukkumatti, miksi?
Nukkumatti, Nukkumatti, miksi
luennolla heität unihiekkaa?
Kiusallista luokkaan nukahtaa on,
opettajat mua katsoo kieroon.

Luentoon kun keskittyä koitan,
pääni nuokkuu, silmät painuu kiinni.
Opettajan puheet unohtuvat,
kun unten maille matkaan taas.

23.4.
uni ei tule
hikinen peitto kiusaa
käännän tyynyni

Varsin hankala haaste

 Rakas serkkuni haastoi minut kirjoittamaan runon, joka on joko pyöreä tai erään tietyn eläimen muotoinen tai molempia. Yritin tässä runossa toteuttaa jälkimmäisen näistä, eli pyöreän eläimen. Pyöreydestä voidaan kyllä olla montaa mieltä, mutta mikähän otus haasteessa mahtoi olla kyseessä?

Olen 

       aina              myöhässä, 

ajoissa                              koskaan 

ehdi                                                    en.

 Lintuja                                                      usein

 kadehdin,                                               kun 

maata                                          pitkin 

                      matelen.                            Yhteen                   !  !

                           paikkaan                  kuitenkin                    paina.

                                        helposti         ehdin             ei myöhästely

                                    aina: kun koti kulkee selässä,

Pahvilaatikoita

Siirtelin tavaroita evakkoasunnosta hienoon remontoituun asuntoon. Jos tällaiset väliaikaiset remontin alta pois muuttamiset lasketaan, olen tähän mennessä muuttanut elämäni aikana keskimäärin n. vuoden ja seitsemän kuukauden välein. Toisin sanoen: pahvilaatikot ovat olleet elämässäni tärkeässä osassa. Haiku sille!

Pahvilaatikot
eivät kai koskaan lopu
maailmastani.

Monta runoa laiskalta päivittäjältä

Olen runoillut ihan kiltisti, mutta olen ollut liian kiireinen/saamaton laittamaan runoja tänne. Nyt korjataan asia!

15.4.
Jonain yönä päähän putkahti nimi "Iivari, iloinen iilimato". Olisin halunnut käyttää runossa vain i-kirjaimella alkavia sanoja, mutta en ehtinyt hioa runoa ihan tarpeeksi, joten muitakin (kuitenkin aina i:n sisältäviä) sanoja pääsi mukaan.

Iivari, iloinen iilimato
Ilmari itikka ikävissään
itseksensä itki.
Iivari, iloinen iilimato
itkua ihmetteli.
Ilmari inisi:
"Ihastukseni Iines itikan
ilkeä ipana nitisti.
Iines ipanaa pisti,
ipana Iineksen listi."
Iivari kiivastui:
"Ipanalle itku ilkeästä ilosta!"
Iivari ipanan iholle hiipi,
kiinni kipakasti itsensä kiinnitti.
Ipana irvisti:
"Inha iilimato!"
Iivaria irrotti,
irronut ei itsepäinen iilimato.
Ipana isäänsä hätiin itki.
Isä iso:
"Iilimadon litistän!"
Iivari kiireesti irrotti,
liukkaasti piiloon livisti.
Illalla Ilmasri itikka
Iivaria kiitti.
Inisi:
"Iinestä ikuisesti ikävöin,
silti viimein itku riitti.
Inha ipana itikoille
tuskin ilkeilee ikinä lisää."

16.4.
Olin tuskastuttavan aikaansaamaton. Se näkyy myös runosta.

uusi päivä taas
voisi tehdä kaikkea
äh, antaa olla

17.4.
Tämä runo on oikeasti kirjoitettu vähän yli puolenyön seuraavana päivänä. Häpeän.

Aamulla tentti.
Oho, miksen lukenut?
Illalla appro!

18.4.
Pieni peruna tuli mieleen samassa yhteydessä kuin Iivari, mutta kirjoitin siitä runon vasta myöhemmin.

Onnellinen peruna
Olen pieni peruna,
mullan alla asun.
Sadevesi, lannoitteet
täyttää potun masun.
Kanssa muiden perunoiden
mukava on olo.
Jokaisella mullan alla
oma pieni kolo.

19.4.
Asuntoni on remontoitu ja pääsin tänään näkemään sen ensimmäistä kertaa uudessa kuosissaan.

Remontti
Uusi hieno lattia,
uudet hienot kaapit,
uusi hieno ilmanvaihto,
uudet hienot laatat,
uusi hieno liesikupu,
uudet hienot valot,
uusi hieno vessanpytty,
uudet hienot tasot,

mutta edelleen helvetin kylmä.

Toukasta perhoseksi

Peittelin eilen kahdeksanvuotiasta veljeäni nukkumaan ja hän näytti, miten hänestä on mukavaa kietoutua kokonaan peiton sisään niin että hän näyttää pieneltä toukalta. Kysyin, onko hän aina illalla väsynyt toukka. Veljeni vastasi olevansa illalla väsynyt toukka ja aamulla virkeä perhonen. Kyllähän siitä piti runo kirjoittaa.

Toukan peitto
Illalla väsynyt toukka
tekee peitostaan pesän.
Se kietoo itsensä koteloon
ja nukkuu hämyssä kesän.

Aamulla virkeä perhonen
kotelon sisältä herää,
kohoaa kauniille siivilleen
ja päivän mettä kerää.

Vaan ilta kun jälleen hämärtyy,
perhonen toukaksi muuttuu,
peittokoteloon käpertyy unille,
joista huolet ja murheet puuttuu.

Huonoa sanaleikkiä luvassa

Teen erästä koulutyötä ja sen inspiroimana kirjoitin runon säästämisestä. Tietysti siitä piti vääntää jotain mukahauskaa.

Säästäminen
Haavi olalla, hiljaa
tarkkailen huojuvaa viljaa.
Peltoa pöllyttää tuuli.
Se mun kai nukkuvan luuli.

Valmistaudun, itseni kerään,
sitten syöksähdän tuulen perään.
Se pakenee, vaan yllättäin
se on haavissani, käsissäin!

Lihat syön, nahat nyljen,
luut ja rustot maahan syljen.
Tuulen liha hyvältä maistuu,
vaan huomenna helle hellallain paistuu!

Haaste ja palindromeja

Tässä eilisen ja tämän päivän runot. Eilinen runo toteuttaa serkkuni haasteen "runo väärällä kädellä junassa tai bussissa". Ohessa myös kuva. Tämän päivän runossa on palindromeja, koska taisin nyt innostua niistä.

11.4.
Huhtikuu on kuukausista hulluin
Keltaisia muovikasseja,
taitaa olla Päivät Hullut.
Yksi ei oo sinne vienyt masseja:
hän on lähi-Alepasta tullut.

12.4.
Sima-amis
Tulo uupuu, uupuu olut.
Amis oppi: jippo sima!
Sima uuttuu, muuttuu amis.
Oli ollu pullo ilo -
ilo päättyy, syyttääp: "Oli
susi sisus!"

Pakokaasusi on kuin parfyymiä

Haasteesta syntynyt ylistysruno mopolle, olkaa hyvät! Itsehän en ole mopoihmisiä, mutta haasteen antaja sen sijaan on. Toivottavasti tämä kelpaa hänelle.

Sydämeni nelitahtinen syke
On sulla muodot upeat,
silmiä en irti saa.
Ja kun käymään rupeat,
lähentelen nirvanaa.

Mittasuhteet ovat oivat,
pyörät kauniin kapeat.
Kun moottorisi äänet soivat,
jo kaikkoo aatteet apeat.

Istuin on kuin silkkityynyt,
vauhti päätähuimaavaa.
Olen aivan maani myynyt,
jos omaksein en sua saa.

Kiillottaisin joka pinnan,
kolareita kaihtaisin.
Maksaisin kalliin hinnan -
sut esikoiseen vaihtaisin.

Nyt hiiteen kurja vanha Jopo -
antakaa jo mulle mopo!

Kaksi päivää meni taas

...ja tässä kyseisten päivien runot. Ensimmäinen on vastaus serkkuni haasteeseen, eli runo, joka koostuu palindromeista. Se kertoo Jeesuksesta. Toinen on oikea nyyhkytarina, jossa on pyritty välttämään liikoja koukeroita.

8.4.
Olla kallo
Seimi, mies,
otsakasto.
Ella J., rukous suo kurjalle!
Et? Lopussa hassu polte.

9.4.
Rakkaustarina
Nuoret salaa
kaksin halaa.

Tyttö pulaan
joutuu sulaan:

kasvaa maha,
puuttuu raha.

Tyttö anoo,
isä sanoo:

tyttö nuorin
teki huorin.

Lopputulos:
lentää ulos.

Tyttö itkee.
Poika sitkee:

"Rahat hankin!"
Ryöstää pankin.

Kiinni jää
tuö pölkkypää.

Lyhyt virsi:
kutsuu hirsi.

Tippa, linssi,
kuollut prinssi.

Ei voi estää -
täytyy kestää.

EDIT: Sain valmiiksi toisenkin palindromirunon, joka on ehkä ensimmäistä parempi.

Aha, raha
Elli, Ville
otti, hitto
toto-otot.
Tuli hilut,
äreä erä.
Avioilo oli oiva.

Matkimista

Pöllin törkeästi Hertan eilisen idean. Runo ottaa kantaa tämän päivän lumisateeseen ja kevättulvien riskiin.

Sulawesi tulee
Lunta sataa tulvien laariin.
Mummo veneessään pitää vauvasta vaarin.
Muut vain äimän käkenä kukkuu.
Kohta kuin pipoa väkeä hukkuu.

Hajamielinen Pupu iskee jälleen

Unohdin eilen taas runoilla. Muistin asian hieman puolenyön jälkeen ja kirjoitin seuraavan haikun:

5.4.
hajamielinen
runoilija unohti
jälleen runoilla

Tänään olen lueskellut Ruotsin kuninkaasta kertovaa kirjaa. Siitä inspiroiduin ja kirjoitin lyhyen ja "hauskan" runon ruotsiksi. Olen edellisinä vuosina runoillut englanniksi ja italiaksi, mutta ruotsi (josta tykkään erittäin paljon täysin vilpittömästi ja epäironisesti) on toistaiseksi jäänyt käyttämättä. Nytpähän korjataan tämäkin puute ja todistetaan samalla, että hallitsen käytetyt ja huonot puujalkavitsit myös toisella kotimaisella.

6.4.
Trosuppfattning
De får vara vita, svarta, gula, blå -
huvudsaken är att de inte är för små.

Monta rautaa oksalla ja semmottiin

Joo, no niin, eihän tämä olisi oikea Napo jos en unohtaisi koko ajan päivittää runoja tänne. Tässä siis kuluneiden päivien räpellykset.

2.4. 

Eksyin jonkun nettiseikkailun jäljiltä lueskelemaan suomalaisia sanontoja ja ne on ihania. Löysin uuden suosikin: "Akoilla ja susilla on maailma pilattu."

Ahneelle: Auta miestä mäessä, älä mummoa lumessa

Peukalo keskellä kuumaa puuroa

Kiertää kuin kissa rokkaa

Rohkea kalikan syö

Se koira älähtää, johon vetelä kalahtaa

Suo siellä, junan vessa täällä

Toimii kuin ikä kaikki

Oppia kukkarossa

Matti porsaan kotiin ajaa

Kyllä routa se katajaan kapsahtaa

Joka kuuseen kurkottaa, se opettaa

Se joka ei osaa tehdä, se viheltäen menee

Se mikä laulaen tulee, on paskanen loppu

3.4. 

Tämä perustuu yhteen kaikkien aikojen lempparisarjakuvastrippiin, joka löytyy täältä (strippi nro. 005). 

Yhtäkkiä parsaa

Hämähäkkinä seison, skorpionina hämmästelen

ylhäällä pörräävää kärpästä. 

Mikä se on, miksi se on

niin pieni. 

Koivillani kurottelen, hännälläni hyökkäilen

kärpästä tavoitellen. 

Yhtäkkiä muutos, jalkani vihreät

tönköt pötkylät. 

Yhtäkkiä himo, suunnaton hinku

hilloon pihtini pistää. 

Kellokaan ei tiennyt. 

4.4. 

Niin, kakkua. Käsiteltiin sitä torstaina. Siksi tälläinen mini. 

kakkua nyt tahdon

himoitsevat kupeeni

porkkanakakkua

5.5. 

En tehnyt mitään. Paitsi katsoin Mr. Plinkettin Star Wars -arvosteluja. 

Nyt oikeesti

En tätä enää kestä

miksei kukaan Lucasia estä

vanhaa rakasta pilaamasta

ja uutta sontaa sontimasta?

Eikö kukaan uskaltanut

eikö kukaan vastustanut

ratkaisuja tyhmiä

ja mokien ryhmiä? 

Pimeässä kellarissa lojuvat

originaalit filminauhat

Jorgen panttivankeina

näinä aikoina ankeina. 

Kyynikon sanoin

surumielisin sanoin

kun ahdistuin tässä joskus:

"Kuoleehan Georgekin joskus."

Nyt kärsitään!

Hertalla on hieno kynä, jossa lukee "Auta kärsiviä eläimiä". Päätin siis kirjoittaa runon kärsimisestä.

Kärsiviä eläimiä
Norsuvauvaa harmittaa,
kun sieraimessa kutittaa.
Äitinorsu lohduttaa:
sen kärsän kasvu aiheuttaa.

Merilehmän lapsella
on kärsä, kaunis katsella.
Vaan sekin usein napisee,
kun pientä kärsää kutisee.

Myös possu joutuu kärsimään,
sen nenää vihloo yhtenään.
Mutta parasta reippaasti taistella,
niin voi isona kärsällä haistella
ja herkkuruokia maistella!

Kahden päivän runot

Unohdin eilisiltana saattaa aiemmin päivällä osittain luonnostelemani raapustuksen julkaisukelpoiseen kuntoon, joten tässä tulee nyt tänään viimeistelty eilisen runo sekä tämän päivän varsinainen runo. Edellinen koskettaa omaa elämääni, jälkimmäinen onneksi ei (paitsi että sain idean siihen erään ystäväni ihanasta lausahduksesta, jonka tarkan kontekstin olen ikävä kyllä ehtinyt jo unohtaa).

2.4. Pöpö
 Kurkussani mellastaa
tyhmä flunssapöpö.
En siitä oikein tykkää.
Se ei oo yhtään söpö.

3.4. Syntinen yösyöppö
Maha murisee yöllä,
en millään unta saa.
Vaikka kovalla työllä 
koitan laihduttaa, 
en kireällä vyöllä
voi nälkää karkottaa.

Kuutamon valossa
siis hiirenhiljaa hiivin
ja tyhjässä talossa
pimeyden siivin
nälkäni palossa
ruuat suuhun riivin.

Ei voi piilossa yön
kukaan salaisuutta viedä.
Kun yksin syön,
ei edes Jeesus tiedä -
käyn Jumalalta salaa herkkukaapilla.

 

Edellisen päivän runoilua

Herttakin aikoo runoilla tämän kuun ajan! Olin eilen jumissa Internetin ulkopuolella (milloin Finnarin koneisiin tulee maksuton wifi, blergh), joten tässä eilisen runo. Teema johtuu ymmärrettävistä syistä. 

Sinisellä taivaalla

istahdin kolmanteen penkkiriviin

käytäväpaikalle
vieressä nuoripari
toisella puolella vanhapari
tuijotan business-luokan harmaata verhoa
ja mietin

kuka keksi ahtaa tämän taivaan lohen täyteen ihmisiä ja viskata ilmaan

kiitos ja perkele

Laaturunoutta aprillipäivän kunniaksi

NaPoWriMo on täällä taas! Allekirjoittanut aikoo taas kerran päästää runosuonensa sykkimään. Saa nähdä saanko kavereita projektiini.

Ensimmäinen runoni on perinteisen pääsiäismökkeilyn innoittama. Onneksi öinen huussireissu ei oikeasti päättynyt näin ikävästi.

Hädässä ystävä tunnetaan
Yöllä mökin parvella herään
ja turhaan haikailen unien perään.
Myöntää se täytyy: täynnä on rakko,
huussia kohti lähteä pakko.
Taskulampusta patteri loppu -
ei ehdi vaihtaa, nyt on jo hoppu!

Perille ehdin (juuri ja juuri)
ja huussin lauteella helpotus suuri,
mutta mökkiä kohti kun hangessa rämmin,
tajuan tehneeni hirveän kämmin:
mökkimme ovi on kiinni ja lukossa,
sisällä nukkujain korvat on tukossa.

Aamuun asti siis huussissa hytisen,
kynttilänvalossa kylmässä tytisen.
Tähtien tuiketta taivahalla
tiirailen vessapaperin alla.
Vaan parempi sentään huussissa kököttää
kuin kinosten keskellä suojatta nököttää.