maanantai 30. huhtikuuta 2012
Viimeinen viiksiviikari
Päivä viiksekkäänä
Viikset naamalle aamulla puin,
kampasin, vahasin, siistin ja suin.
Kun keittiöön hipsin ja kahvia hain,
ei äitinikään mua tuntenut lain.
Hän murtovarkaaksi kai mua luuli
ja huusi niin, että naapurit kuuli:
"Ulos ja heti, et tänne saa tulla!"
Ei kai ollut vaihtoehtoja mulla.
Pakkaseen ilman kahvia päädyin,
vaan onneksi ennen kuin hengiltä jäädyin,
ilmestyi auttaja yllättävä:
taikuri sirkuksessa esiintyvä.
Hän viikseni näki ja innostui niin,
että melkein suistui jo hepuliin.
"Etkö sirkukseen auttamaan tulla vois?
Tirehtöörimme viiksensä ajeli pois,
eikä leijona tottele karvatonta -
emme häkkiinsä saa sitä onnetonta!"
Siispä taikurin kanssa sirkukseen menin
ja teltassa leijona (nimeltään Lenin)
raivoissaan karjui, riehui ja huusi.
Tyhjänä nökötti vain häkki uusi.
Mutta kun sille huusin: "Häkkiin ja heti!"
se sisälle juoksi ja oven kiinni veti.
Taikuri kovasti minua kiitti,
mutta minulle sirkuselämä riitti.
Halusin kotiin, vaan voi onnettomuus:
ei naamasta lähtenyt karvoitus uus.
En viiksinein kotiini päässyt ois,
mutta onneksi taikuri taikoi ne pois.
Hän tirehtöörille viikseni antoi
ja tirehtööri niitä työssään kantoi.
Taas totteli leijona kiltisti ain
ja minä pois lähdin kohti kotiain.
sunnuntai 29. huhtikuuta 2012
Vaikea suhde käännösteorioihin
en vaan ymmärrä
käännösteorioita
silkkaa paskaa on
lauantai 28. huhtikuuta 2012
NAHKAA
Pelastan nahkasi ja mitä saankaan kiitokseksi?
En haluaisi olla sinun nahoissasi nyt,
siksi säikäytän sinut niin, että hyppäät niistä ulos.
Selviät tilanteesta ehjin nahoin,
siispä teen nahasta teltan ja pystytän sen,
mutta en innostuksissani ole pysyä nahoissani,
joten riehun teltassa ja se repeää.
Syytän sinua - miksi olit niin herkkänahkainen?
Tämän saat vielä tuntea nahoissasi!
perjantai 27. huhtikuuta 2012
Hissi, tuo pelottava kapistus
Hissionnettomuudet
Hissillä pysähtymättä.
Hissin hallitsematon liike alas.
Hissi putosi.
Hississä jumissa.
Ilman toista kenkää.
torstai 26. huhtikuuta 2012
Pupu puppuilee
tekstiä tulee
puppugeneraattori
hyrrää hienosti
keskiviikko 25. huhtikuuta 2012
Sekoilua
Sukkamehua, nami!
Haluaisin syödä jalkasi.
Ne tuoksuvat ihanalta.
Haluaisin syödä jalkasi.
Ne maistuvat makoisalta.
Haluaisin syödä jalkasi.
Voisin ne pataan heittää.
Haluaisin syödä jalkasi.
Voisin ne kypsiksi keittää.
Haluaisin syödä jalkasi,
mutta kahleet ja kalterit estää.
Haluaisin syödä jalkasi,
mutta täytyy vain koittaa kestää.
tiistai 24. huhtikuuta 2012
Synkkä ja murheinen runo
Niin vettyneitä haaveet
Sadepisarat valuvat hiljaa,
kylmä vesi ikkunoita nuolee.
Julma tuuli kaataa pellon viljaa.
Tuulenpuuska, pieni lintu kuolee.
Synkeä on aamunkoite usvainen,
tuo taivaalta taas vettä kylmivää.
Päättyä sais elämä tää tuskainen.
On syksy nyt ja sydämessä jää.
maanantai 23. huhtikuuta 2012
Junat ovat kivoja
Junia pimeässä
Ensin matala humina korviin kantautuu,
pian korkeampi suhina sen kanssa liittoutuu.
Kimeä kolina alla ujeltaa
ja lopuksi vielä hiukan raide vingahtaa
kun juna pimeässä talon ohi singahtaa.
Puiden välistä jo kaukaa junan valo väikkyy,
sen kirkkaan loisteen edestä pimeä pois säikkyy.
Ikkunoista kalpeampi valo kajastaa.
Huoneessani kirjahylly vähän natisee
kun juna illan pimetessä ohi pyyhkäisee.
sunnuntai 22. huhtikuuta 2012
Kesä ja ötökät
Ma probabilmente mi pungerà
C'è un bombo terrestre
che vola fuori dalle mie finestre.
Forse spaventerà via le mosche.
lauantai 21. huhtikuuta 2012
Pieni pörröinen tuholainen
Hakamahamsteri
Se on pieni, pyöreä, pörröinen,
väriltään tummansininen,
ja jos totuutta siitä tietäisi en,
sanoisin: oi, se on suloinen!
Mutta ulkonäköön luottaa ei saa:
tämä otus vain harmia aiheuttaa.
Se hakaman sisällä asustaa
ja sinne möykkyjä muodostaa.
Kun hakamaa viikata yrittää,
hamsteri karvansa pörhistää,
hakaman sisukset myllertää
ja lahkeessa möykkynä möllöttää.
Harva vain hamsterin nähnyt on,
sen suojaväri on verraton.
Mutta hamsterin uhri on kiistaton:
pieni hakamanviikkaaja onneton.
perjantai 20. huhtikuuta 2012
Hytistelyä
sataa ropisee
kohmeisia sormia
tuulen viimassa
torstai 19. huhtikuuta 2012
Kokkailija koheltaa
Näin pääsee eroon ylimääräisestä kinkusta
Jääkaapissa kinkkupaketti
ja vieressä putkilo sinappia.
Mitähän sitä kokkaisi?
No parsakaali-kinkkugratiinia!
Aluksi soitetaan äidille
ja kysytään ainekset.
Parsakaali, creme fraiche ja purjoa:
siinä päivän ostokset.
Mutta kohta on sormi suussa taas -
mitenhän se ruoka valmistetaan,
ja mitä osia purjosta syödä saa?
Ei muuta kuin äidille soittelemaan!
Äidiltä hyvät ohjeet saan:
ensin purjoa ja parsaa keitetään
(muista laittaa suolaa kattilaan!)
ja sitten kinkun kanssa vuokaan heitetään.
Sinappi ja creme fraiche sekoitetaan
ja seos muun ruuan päälle kaadetaan.
15 minuuttia 200:ssa paistetaan
ja sillä aikaa pastaa kiehautetaan.
Ja lopuksi: hyökätään tietenkin ruokailemaan!
Treeniruno (hieman myöhässä)
aikidokalle:
kun joku lyö sinua
kannattaa väistää
tiistai 17. huhtikuuta 2012
Luentoruno
Muutetaan Pääsiäissaarille
Mitä on taide?
Ei sitä oikeastaan ole edes olemassa.
Yksilöllisen ilmaisun välineet
ja maallisia asioita koskeva jumalallinen järjestys.
Taiteilija on poikkeuksellinen henkilö.
Tylsyys tulee ja tappaa.
maanantai 16. huhtikuuta 2012
sunnuntai 15. huhtikuuta 2012
Villin lännen runo
Reipas uudisraivaaja
Aion lähteä maatani rakentamaan,
Villiä länttä raivaamaan.
Menen ja seuraan kohtaloain:
Jumalalta tämän tehtävän sain!
Mukana vaimo ja lapsia viis,
ostamme isot vankkurit siis.
Rahaa ei ole, mutta lainaa saan -
kun saan maatilan, pystyn sen maksamaan.
Intiaani kimppuumme käy,
mutta matka jatkuu, ei loppua näy.
Maa on suuri ja pitkä on tie,
sen varrella kolera vaimoni vie.
Perillä viimein ja maapalan saan,
ei muuta kuin lehmiä kasvattamaan!
Mutta kaivo on kuiva, eikä sadetta tuu,
pian lehmistä jäljellä on vain luu.
On lapsilla nälkä, mutta ruokaa ei
ja vanhimman tyttären rosvo pois vei.
Jälkeen pitkän matkan ja suuren vaivan
yksi kerrallaan lapsille hautoja kaivan.
Toivoni menetän, maani pois myyn,
vaan ostajan intoon pian ymmärrän syyn:
mailla on kultaa ja öljyäkin
kohta ostaja rakentaa palatsin.
Itse saluunan tiskillä suruuni juon
ja pokerissa konkurssin itsellein tuon.
En velkoja maksa, ei rahaa oo lain -
pelikumppanit siis minut hirttävät vain.
lauantai 14. huhtikuuta 2012
Runo, jossa on aika vähän järkeä
Valot varoittavat lentokoneita
Punaiset silmäsi loistavat
läpi synkän, pimeän yön.
Tuulesta, tuiskusta välittämättä
teet suuren ja tärkeän työn.
Mutta miksi räpyttelet koko ajan?
perjantai 13. huhtikuuta 2012
Päivä Pupun elämästä
Viuh, puuhakas perjantai
TYYY-tytytytytytytytytytytytytyydyydyy, herätyskello huudahtaa,
vaan töks, nyt se hiljaa olla saa.
Örrh, puran pöpperössä patoumia,
mutta jytym, pian lennän pitkin tatamia,
skriih, sitten junalla keskustaan,
lääh puuh, portaita kapuamaan,
rouarh, maha luokassa murahtaa,
slurps, tee luennolla mahaan lurahtaa,
maiskis, lounasta viimein saan,
iih, ja menen leffaa katsomaan,
WUTUM - tulipallo pamahtaa
ja snif, kyynel silmään herahtaa,
kotona blääh: aika heikosti läksyjä teen,
mutta phuuh, lopulta nukkumaan meen!
torstai 12. huhtikuuta 2012
Ohjailevia ilmauksia
direktiivisyys
tee, älä tee, saat tehdä
voisitko tehdä?
keskiviikko 11. huhtikuuta 2012
Pääkoppaa jomottaa
Aivoissa kajahtaa "aaaaa"
Aivoja kannattaa jumpata,
mutta varokaa,
saattaa aivojansa jopa liikaa pumpata
ja alkaa päänsärkyapina kallossa humpata.
tiistai 10. huhtikuuta 2012
Opiskelun iloa
pääsin alkuun nyt
paras lopettaa heti
ettei innostu
maanantai 9. huhtikuuta 2012
Pääsiäisen tuotoksia
6.4.
Jostain syystä mökillä ja mummolassa käy aina niin, että nukun öisin ainakin kymmenen tuntia mutta otan silti päivälläkin ainakin yhdet parin tunnin nokoset. Se on kivaa.
mökillä mä voin
nukkua päiväunet
käpertyneenä
7.4.
Hertan haastelistalla oli otsikko "Pöpelikön kuningatar". Kun mökkimme kerran on melkoisessa pöpelikössä, ajattelin, että sieltä varmaan saa inspiraation tällaiseen runoon, ja niinhän sieltä saikin. Runo on varsin uskollinen tiivistelmä yhdestä kevättalvisesta mökkeilypäivästä.
Pöpelikön kuningatar
Vesiämpäristä jäät pois hakkaan ruuvimeisselillä,
avannosta pesuvedet haen ämpärillä,
koiran kanssa karahkoja jäätä pitkin laahaan
ja pikkurisut pulkalla vielä perässä raahaan.
Toisen männyn oksat heitän järven rantaan pinkkaan
ja sinkkivadissa likaiset tiskit hinkkaan.
Saunan jälkeen lumen läpi jäiseen järveen rämmin,
sisko sanoo kuivatessaan: ”Kohta on pylly lämmin”.
8.4.
Mökillä oli taas mukana edellisessä runossa mainitun serkkujen koiran lisäksi myös isotädin kissa. Se inspiroi veljeni antamaan minulle runon otsikon "I lose my faith in you as a cat". Otsikon kielestä johtuen runostakin tuli tämmöinen vieraskielinen.I lose my faith in you as a cat
You don’t want to eat fish.
It should be your favourite dish.
When I pet you, you won’t purr,
you never seem to clean your fur.
And our house is full of mice
because you think they’re kind of nice.
Your eyes don’t see in the dark,
I think I’ve even heard you bark.
You love to play fetch and you howl in the night,
you’re cheerful and friendly, you don’t scratch or bite
and when you bring me the paper, just like that,
I lose my faith in you as a cat.
You lick my face and wag your tail
and when you try to climb, you fail,
you chase the postman away
and you lie still when I say ‘stay’.
I suppose it’s kind of fun
that you come with me when I run
but if I’d wanted us to jog,
I might as well have bought a dog.
9.4.
Mökillä oli vielä aika lumista ja maailma näytti muutenkin aika valkoiselta. Siksi tartuin tilaisuuteen ja toteutin Hertan haasteen "runo asioista, jotka ovat valkoisia".
Maailmani on maitolasi
Järven jää on valkoinen,
puhdas lumi peittää sen.
Tuskin näen joutsenen,
joka istuu luona kivien.
Ja alla poutapilvien
on mökki vitivalkoinen.
Sitä päin kai kohta kävelen:
toi valkeus lumisokeuden.
lauantai 7. huhtikuuta 2012
Epäkypsää hymyilyä
Tässä välissä mainittakoon, että olen lukenut parina viime päivänä Daniil Harmsia. Se ehkä selittää vähän. Luultavasti ei.
Kasvin matkassa
Narcissus pseudonarcissus
hei mitä tapahtuu
taas meni tollaset pötkylät ohi tuosta
nyt kauhea pauke ja meteli tässä
pimeää
ääk minne me mennään
apua toi kaivaa mullat pois tuosta
nyt me kuollaan kaikki tässä
valoisampaa
öö mitä täällä sataa
voi ei en tykkää ollenkaan tuosta
nyt joku, apua, ei me voida olla tässä
takaisin pimeyteen
ooh miten täällä on näin kirkasta
hei kato jänis on mennyt tuosta
nyt on ihan ookoo fiilis hengata tässä
huhtikuinen aurinko
Junassa kohti lomaa
aamuja monta
sunnuntaita peräkkäin
pääsiäislomaa
torstai 5. huhtikuuta 2012
Matikkaruno
Tehtävä 113b: Muodosta yhtälö aikaansaavuudelle ja selvitä sen avulla maksimaalinen läksyjentekotehokkuus.
v = väsymys
l = luovuus
p = prokrastinaatio
t = tehokkuus
Kun 0 < v < 3, l = -0,5v + 3
Kun 3 < v < 4, l = 3,5v - 9
Kun 4 < v, l = -3,5v + 19
p = kv, missä k on vakio
t korreloi l:n kanssa
tp = n, missä n on vakio
Päätellään, että ?
Luovuusloukku
V on vaaniva väsymys,
l on loistava luovuus,
p pahamaineinen prokrastinaatio,
t tiukka tehokkuus.
Kun aluksi alkaa väsyttää,
se aivojen luovuuttaa hyydyttää,
siis v:n kasvaessa l lässähtää.
Mutta sitten kun tarpeeksi väsyttää,
aivot villin vilinän käynnistää,
ja pää ajatuksista räjähtää:
v:n vielä kasvaessa myös l hypähtää.
Tämä vaikutus kuitenkin lyhkäinen on,
ja sen jälkeen on pää taas ajatukseton:
alkaa l:n käyrällä luisu loputon.
Lisäksi p on suoraan verrannollinen v:hen,
ja t korreloi l:n kanssa, mutta suhteutuu käänteisesti p:hen
joo, ei jaksa laskea, hukutan itseni teehen.
keskiviikko 4. huhtikuuta 2012
Tätä päivää
Pupu antoi haasteeksi kirjoittaa runon, jonka jokaisessa sanassa esiintyy tietty kirjain. Kuka arvaa mikä se mahtaa olla!
Ööh
Öisin pyörin öhisten.Yöllisen öykkäröintini syyllisryökäle:
ääliömäinen peittomörkö.
Rössypottuvarpaani höyryää yöilmassa.
Lööbaan.
Lämpötila: hävytön, törkeä & rötälemäinen.
Ylös möngin öhkäisten, könyän kömpelösti.
Aamuyön valööri hyökkää mykiöön.
Vyörytytän fönsterin öppnaaksi.
Elämöittävä ilmiö: O2
Eilistä runoutta
Tässä nyt sitten eilinen runo. Inspiraationa toimi Pupulaisen haastelistalta löytynyt otsikko ja työstämäni hemodialyysihässäkkä-käännös.
Munuaisella on asiaa
Uskoako vai ei?
Piste
Kun olet kahdenkymmenen
ja joku sanoo sulle sen
_niin aiot uskoa
___aiot uskoa sen
_______muttet kyllä usko sitä
_______________________
Pulassa yliopistolla
Sä harhailet Metsätalolla
Sulla on ruotsin luento A-siivessä,
kun lähdet pois sä aiot käydä syömässä,
mutta kun tartut ovenkahvaan käytävän päässä,
huomaat, ettei ovi aukea - oot jumissa tässä.
No ei se mitään, sä mietit, pääset hissilläkin,
mutta ilmeisesti joku on rikkonut hissinkin.
Painat K:ta, mutta hissi menee kuutoskerrokseen,
siellä sitten ihmettelet: "Mitäs mä nyt teen?"
Sä kuljet käytävässä kunnes pääset portaisiin,
toivot, että sieltä pääset muihin kerroksiin.
Kolmoskerroksessa A-siivestä pitäis päästä pois,
mutta sielläkin on ovi kiinni, aueta ei vois.
Sulle alkaa tulla paniikki mut jatkat alaspäin,
meet ihan pohjakerrokseen, mut näätkin eessäpäin
sen tasan saman paikan josta lähdit liikkeelle,
ja käännyt, juokset portaat ylös ulko-ovelle.
Ulkokautta talon kierrät aulan oville
ja sieltä pääset Unicafen ruokatiskeille,
mutta sitten kun sä syötyäsi tahdot sieltä pois,
toivot ettei kaikki ovet silloin kiinni ois.
tiistai 3. huhtikuuta 2012
Unipäiväkirjaa
27.1. Miles Fisher / 28.1. SAATANA
Tumma ja ruosteenkatkuinen
Miksi ikkuna puuttuu?
On poissa murtautuu
Innokas koira
Joku jonka kanssa ystävystyy
Asuntoni ovi hajoaa
Pakenevat suklaata
Hän teeskentelee pyörtymistä
Valkoinen valo nielaisee
Kuolen
_________________
Junarunoilua, jee!
Ystävyyttä lähijunassa
Kaksi herraa etenee junan keskikäytävää.
Pienempi viinalta tuoksahtaa ja edellä vipeltää,
perässä tulee partaveikko, jota jo kyllästyttää.
"Hei istuisit nyt jo jonnekin, mun jalkoja väsyttää",
huikkaa parrakas hetkeksi pysähtyen, sitten eteenpäin taas tömistää.
Lopulta kaksikko istumaan jää,
ja lepo partamiehenkin lepyttää.
"Mä arvostan sua ihmisenä, en kusipäänä", hän ylistää.
Pienempi nauraa: "Enkö mä olekaan kusipää?"
"Et sä ehtisi", vastaa vain partamies tää.
Alku on hyvin lupaava
taas ratikassa
valon määrä hämmentää
kesän reitillä
Ja tämän päivän runo on kuvaus viimeöisestä unestani. Kuka arvaa minkä leffan katsoin juuri ennen nukkumaanmenoa? Ja kuka arvaa annoinko itselleni tehtäväksi kirjoittaa kaamean "nyky"runon?
En hyviä asioita enkä huonoja
Huomaan että on kylmä
sininen Kultaa muistot
Lasin läpi
sataa
Portaat kuten voi
non, rien de rien
HERÄTYS
Aavikon keltainen hiekka
varkain varpaissa
ei Kamelia, ei kangastusta
Salaa seuraamme
non, rien de rien
HERÄTYS
maanantai 2. huhtikuuta 2012
Kirvelevä tappio kääntyy runoksi
Rahattomana Afrikassa
Kolmesataa puntaa taskussain
(ne juuri äsken pankista hain)
Kairosta suuntaan nyt Saharaa päin
sieltä löytääkseni etsimäin.
Tyhjä on kaivos ensimmäinen,
mutta onneni kääntyy: alta kivien
huomaan topaasin loiston säteilevän.
Toivon rahojen matkaani edistävän.
Halki autiomaan, yli savannin
kuljen ja löydänkin smaragdin,
orjakauppiaat ohitan leikiten,
poimin mukaani rubiinin punaisen.
Kapkaupunkiin pääsen, raha virtaa vaan,
mutta sinnekään en jää juhlimaan.
Mun silmissäin siintää tuo yksi vain,
sillä Afrikan tähdestä haaveilen ain.
Madagaskarille siis lentokoneella liidän
ja timanttikätköjä kohti jo kiidän.
Vaan voi, sitten pystyyn nouseekin tie,
sillä viidakkoroisto mun rahani vie!
Ei rahatta pääse pois saarelta lain,
siellä istun ja aattelen timanttiain.
Sen toinen jo löysi ja Tangeriin vei -
tähti Afrikan minulle päätynyt ei.
Happy poetry games!
Tänään on kuitenkin aika jättää vitsit sikseen ja pistää runosuoni pulppuamaan. En oikein tiedä, miten tämänpäiväisessä keskustelussa esille noussut Katpee-sana pääsi räjähtämään viiden säkeistön (kutakuinkin) kalevalamittaiseksi runoksi. Se taitaa olla sitä napowrimon taikaa.
Pitaleipä ja Kissanainen
Oli kerran kaksi nuorta,
kaksi aikuisen taimea,
kilpailuista kauheimmassa,
pelissä pelottavimmassa.
Koiranpentu kultakutri,
lempivä leukaperäinen,
kannikoiden nakkelija.
viskoja leivänpalasten,
ja liekehtivä leimusilmä,
kaunotar katin omainen,
tarkkasilmä jousinainen,
ampuja oiva nuolien.
Taisteluiden tantereella,
kuoleman kotoseudulla
vuotaa veri valtoimenaan,
hurmeen haju höyryää.
Mutta täällä onkalossa
sysimetsän siimeksessä
virtaa pelkkä kissanpissa,
teinilempi tuoksahtaa.
____________________
sunnuntai 1. huhtikuuta 2012
Runoilukausi on avattu!
Takaisin sinne mistä tulittekin!
Pienet lumihiutaleet taas on tänne eksyneet.
Voisivat jo mennä pois, eikö kevään vuoro ois?
Sulattaa vain tahdon sen, lumilaikun viimeisen,
vaan ikkunani takaa nään: lunta sataa yhtenään.
Lumi kertaalleen jo suli, sitten takatalvi tuli –
kömpiä nyt tahtoisin peiton alle takaisin!
perjantai 30. maaliskuuta 2012
NaPoilija ilmoittautuu palvelukseen
En olekaan inspiroitunut runoilemaan pitkiin aikoihin muutamaa spontaania pilkkarunoa lukuunottamatta. Katsotaan tuleeko tonttulapsi vierailulle tänä vuonna.
Huhtikuu on jo ovella...
Tämän kunniaksi pieni NaPoa edeltävä haikunpoikanen, joka kertoo oikeasta elämästä.
märkä sukka, jee
narulla roikuskelee
villalle haisee
torstai 7. heinäkuuta 2011
Niinpä
sunnuntai 8. toukokuuta 2011
Uusia suunnitelmia
Lisäksi sitten on odotettavissa virkkausta, koska se on mukavaa ja prokrastinoin virkkaamalla, etenkin tuota Odysseusta punnertaessa. Kunhan saan skannerini toimintakuntoon, saatan myös ympätä tänne ties mitä raapusteluja.
sunnuntai 1. toukokuuta 2011
Kaksi viimeistä
Perjantai 29.4.
Vappuruno näin aatonaattona. Whatever.
Haalarimerkit
Lapsi kysyy:
"Äiti, miksi tädillä on sormissa reikiä?"
Äiti tuumii hetken ja vastaa:
"Lapseni, nyt on vappu."
Kuuluu kauhistunut inahdus ja:
"Tuleeko sillon kaikkien sormiin reikiä?"
Äiti hymyilee salaisesti.
"Vain opiskelijoille."
Lauantai 30.4.
Toivon, että tämä näkyy kunnolla.
lauantai 30. huhtikuuta 2011
Pupun viimeinen NaPoWriMo-runo (ainakin tältä vuodelta)
Viimeisen runon pitää totta kai olla syvällinen ja kertoa jotain oleellista koko NaPo-kokemuksesta. Siksi kirjoitin runon kananugeteista, tai kuten Unicafen ruokalistoissa lukee, kanan nugeteista.
Kanan nugetit
"Elämä on vaikeaa",
vanha kana valittaa.
"Nugettini joku aina varastaa,
en koskaan niitä syödä saa."
Auttakaa vanhaa kanaparkaa -
ottakaa kiinni nugettivarkaat!
perjantai 29. huhtikuuta 2011
Voittotunnelmia
100 sivua, 50 ruumista
Kovasti kirjoitin, taistelin,
epätoivoakin maistelin.
Taidan olla voittaja nyt.
Olo on hieman hämmentynyt.
Mutta sitten alkaakin naurattaa:
kohta muutkin Screnzyni lukea saa!
Vielä yksi aikidoruno
Treenimonologi
Ääks, miten tää nyt menikään?
Eiku mitä ihmettä?
Nyt mulla on taas kädet ja jalat ihan sekasin.
Voi ei, miten ne kädet olikaan?
Oho, ei se tainnut ihan näin olla.
Ääää mä en nyt yhtään hahmota tätä.
Siis oliks se näin?
Näin, näin, näin, sit näin?
Jee... Sit kun vielä oppis tekemään tän mutisematta itekseen.
torstai 28. huhtikuuta 2011
Taas haikupäivä
Kokous
päätös on tehty
pam pam pam pam pam pam pam
sitten kaljalle
Elämän pieniä huolenaiheita
Vainoharhailua
Jätin hellan päälle.
Unohdin lompakon. Tai vyön. Tai hammasharjan. Riippuu minne olen menossa.
Joku hyökkää kohta kimppuun puskasta.
Pitäisi tehdä jotain, ihan varmasti, mutta en muista mitä.
Jos suljen silmät suihkussa, kirvesmurhaaja tulee. Myös lukitun oven läpi.
Sängyn alla on Otus. Se haluaa tarttua nilkkoihini.
Tuo keppi on käärme.
Kaikki vihaavat minua.
Tänään ei oikeasti olekaan treenejä.
Pimeä on hyvin vaarallista, mutta jos laitan valot päälle, joudun näkemään kaiken mikä siellä piileskelee.
Liitetiedosto jäi liittämättä.
Muu perhe ei ole myöhässä. He ovat kuolleet auto-onnettomuudessa.
En muistanut laittaa kännykkää äänettömälle.
Korvakoru on tippunut jonnekin.
Palautin vahingossa väärän tekstin.
Näytin äsken omituiselta. Tai kuulostin. Varmaan sekä että.
Tukehdun yöllä, jos laitan oven kokonaan kiinni.
Unohdan oman nimeni.
Housujen vetoketju on taatusti auki.
Minussa on jotain pahasti vialla.
keskiviikko 27. huhtikuuta 2011
Sentimentaalista sössötystä
Kotiseutu - oodi Savi-citylle
Paikka, jossa olen asunut suurimman osan elämästäni.
Paikka, jossa olen tutustunut suurimpaan osaan ystävistäni.
Paikka, josta sain suurimman osan muistoistani.
Paikka, josta olen löytänyt suurimman osan omituisuuksistani.
Paikka, jossa kypärän voi jättää huoletta pyörän sarveen.
Paikka, jossa henkkarit eivät oikeastaan ole tarpeen.
Paikka, jossa tietää lähes jokaisen vastaantulijan.
Paikka, jossa tuntee lähes jokaisen rieskanpurijan.
Paikka, jossa joku saattaa ajaa holtittomasti traktorin lähes seinään.
Paikka, jossa takapihaltaan saattaa löytää yhtäkkiä vaikkapa heinäseipään.
Paikka, jossa kaupan myyjä lähtee juoksemaan perääsi tuoden unohtamaasi kurkkua.
Paikka, jonka lukiossa voi välitunnilla aivan hyvin ottaa vähän lepiä, minuutin pari nukkua.
Paikka, jossa aika monta kertaa kiipeilypuusta putosin.
Paikka, josta toisinsanoen olen oikeasti kotoisin.
Ha... ha... ha... HAASTERUNO!
Kotkan kuolema
Korkealle kohosin,
lentää liitelin
ylhäisessä yksinäisyydessä
kaukana kaikesta
muita mahtavampana.
Pahamaineisena, pelättynä
katselin korkeuksista
alhaisia alamaisiani.
Se oli virhe.
En huomannut voimalinjaa.
tiistai 26. huhtikuuta 2011
Jospa tässä nyt pääsisi takaisiin kunnolliseen rytmiin
Kaupassa
Kyllä silloin ennen annettiin aina tilaa mummoille ja papoille.
Annettiin mennä edelle jonossa, niin.
Kumarrettiin tai niiata niksautettiin vielä päälle.
Nyt menette ja pidätätte töykeän nuorison! Nyt hetipaikalla!
Huomasin tänään kaupassa, että vain yksi nuori antoi vanhusten mennä edelleen.
Yksi kymmenestä! Sietävätkin ne loput yhdeksän tulla pidätetyiksi, niin.
Kumarsi se ainut kunnollinen nuoriherra ja antoi Repomiehelle tietä, niin teki.
Harvoin kohtaa sellaista vanhusten kunnoitusta, harvoin.
EI JUMALAUTA!
Vielä vähän mökkimuistelua
kotona, silti
hiukset tuoksuvat vielä
savusaunalta
maanantai 25. huhtikuuta 2011
Kahden päivän runot
Sunnuntai 24. huhtikuuta
Kävin kävelyllä ja oli lämmin, jopa kuuma päivä. Puhaltelin saippuakuplia. Luisuin ehkä lieviin lapsellisuuksiin. Sen kunniaksi.
Lepakkomies
ii, kevät tuli
lumi suli, sen alta
paljastui: maata
Maanantai 25. huhtikuuta
Niin, luen tosiaan Joycen Odysseusta. Että niin.
Odysseus - matka
Avaan kirjan, olen pikkuhiljaa innostunut.
Päätän, etten luovuta, niin paljon olen kiinnostunut.
Itseasiassa jo kansikuvakin ihmetyttää,
miksi tuo d tuossa kohtaa möllöttää?
Ylistävät taitteet luen, itsekseni naurahdan.
"Aikamme mestariteos", ehkäpä hurahdan,
uppoudun kunnolla ja täysin rakastun,
silmät sirrillä pinnistelen illalla, samaistun.
Teen kaiken lukien samalla, pyykit, tiskit.
Hetkinen, niin teen aina, damn it.
Kuitenkin, kenties luen koko vuorokauden yhtäjaksoisesti,
lykkään kaikkea muuta tekemistä, etenen kirjassa intohimoisesti.
No niin, nyt on aika valmistautua,
huomaamattani olen tuolin reunalle alkanut hivuttautua.
Luen sivun, toisenkin. Hämmennyn, luen uudestaan.
Ei hitto, ei tämä voi tämmöistä olla. Sanoja peräkkäin vaan.
Jatkan matkaa, tappelen eteenpäin sivu sivulta,
pääsen ensimmäisen osan loppuun, lopulta.
Ikinä ei ole näin kauan kestänyt lukea 50 sivua.
Enkä ole koskaan tuntenut tälläistä fyysistä kipua.
Silmiäni särkeen, kuten myös päätä.
Olisipa kylpyamme täynnä jäätä.
Kuitenkin jatkan,
kyllä minä pystyn, jaksan.
Ei hitto, tämä vaikutti jo vähän selvemmältä, lupaavalta, hyvältä,
ei tarvinut kaivaa merkitystä ihan niin pitkältä, kaukaa, syvältä.
Leopold Bloom, minkä teitkään, älä ajattele hyvä mies,
puhu vain. Dialogissa pysyn ehkä vielä perässä, kenties.
Ei hitto, en kyllä luovuta. Luen sitten vaikka lauseen kerrallaan.
Oikeastaan, ehkä hyväkin strategia. Eivät virkkeet toisiinsa millään tavalla liity kuitenkaan.
Joskus jopa jotain ihan oivaltavaa löytyy, ratikkavitsi.
Noh, ehkä tämä tästä. Periksi en anna, koska olen idiootti, siksi.
Neljän päivän runot
Perjantai 22.4.
Hertan haastelistalla oli runo kodinkoneista. Mökillä oli käymässä myös isotädin kissa. Siispä.
Kissan käyttöohjeet - Kissa ja kodinkoneet
Älä laita kissaa mikroaaltouuniin.
Se paistuu.
Älä laita kissaa pesukoneeseen.
Se hukkuu.
Älä laita kissaa kuivauskaappiin.
Se ahdistuu ja paistuu.
Älä laita kissaa jääkaappiin.
Se paleltuu.
Älä laita kissaa pakastimeen.
Se jäätyy.
Älä laita kissaa tehosekoittimeen.
Se menee rikki. Pahasti.
Älä laita kissaa muihinkaan kodinkoneisiin.
Se on terveen järjen vastaista.
Lauantai 23.4.
Hertan haastelistalla oli myös anagrammiruno. Kyykäärmehavainto ja myyrästys ovat tositapahtumia, samoin hattu. Ällö Kim sen sijaan on fiktiivinen henkilö.
Ällö Kim mökillä
Käärme kiemurteli pihalla.
Märkä ele helli, raapi mukit
kissa naarmuille.
Ei raaskis mullan
alta etsiä myyriä
rymytä ei sitä ala
huvittaa.
Hattu vai?
Sunnuntai 24.4.
Huussi on oleellinen osa mökkielämää. Pimeällä sinne on hiukan pelottavaa mennä, mutta onneksi kynttilä auttaa.
tunnelmallista
kun huussia valaisee
pelkkä kynttilä
Maanantai 25.4.
Venevajan eteen syntyi viikonlopun aikana järvestä valuneen veden muodostama matala lammikko, jossa havaitsimme maanantaina paljon sammakoita. Ne pitivät meille kauniin kurnutuskonsertin, joka muistutti sekä kissan kehräystä että hyvin pieniä ja hiljaisia moottorisahoja.
Kevätkurnutus
Menimme kaikki
yhdessä sammakoita
ihmettelemään.
sunnuntai 24. huhtikuuta 2011
Kolmen päivän runot
Torstai 21. huhtikuuta
Istuin junassa. Luin kirjan. Se oli ihana&ihanaa!
lukemiseni
kirjaan rakastuminen
ero itkettää
Perjantai 22. huhtikuuta
Niin tosiaan, olen allergikko. Kevät on samaan aikaan ihan mahtava, mutta kuitenkin aika pyllystä.
miten kaunista
en saa henkeä enää
missä ne lääkkeet
Lauantai 23. huhtikuuta
Katselin tuossa Doctor Whon uusimman jakson. Nam.
Se loppuu oohon
Avaruus, tuo tumma yläkerran naapurimme.
Mitä lie kätkee pimeyteen ympärillämme.
Yksinkö olemme, omassa seurassamme?
Ripottelee niskaamme sateita, säteitä.
On kuulemma ääretön ja laajentuva.
Rajaton, päättymätön, ihan mitä kaikkea.
Yritä siinä sitä sitten ymmärtää.
Rohkenen epäillä, että kukaan ymmärtää.
Itse tiedän, etten koskaan täysin tajua.
Voin kuitenkin jatkaa pohtimista, ihanaa.
Edelleen aiheuttaa akuutteja niskakramppeja.
Roikuttaa päätä ikkunasta itsesuojeluvaistottomasti.
Wau, on se vaan aika hieno.
Hetkinen, oliko tuo lentokone vai tyyppi 40?
Olen edelleen vaikuttunut.
torstai 21. huhtikuuta 2011
Pitkästä aikaa haasterunoilua
Salaatissani on rusina
Salaatissani on epäilyttävä tunnistamaton esine.
Se on pieni.
Se on ruskea.
Se on kurttuinen.
Se on epäilyttävän näköinen.
Sitä tuijotan.
Sitä tihrustan.
Sitä tutkailen.
Sitä haarukallani survaisen.
Onko se eläin?
Onko se kasvi?
Onko se räkää?
Onko se poronpallerojäkälää?
Sitten huomaan, että ystävälläni
on niitä salaatissaan ainakin tusina.
Kysyn häneltä, mikä se on.
Hän vastaa: "Sehän on rusina!"
Rohkaistun ja maistan rusinaa.
Ja mietin, miksi salaatissani ei ole niitä enempää.
keskiviikko 20. huhtikuuta 2011
Failure
Ensimmäinen on viimeöisestä unestani. Näin siis unta siitä, että istuskelin ratikassa David Tennantin ja John Barrowmanin välissä. Molemmilla on aika mukavat skottiaksentit.
T-A-L-K-I-N-G
TENNANT AND BARROWMAN,
SITTING IN A TRAM WITH ME,
T-A-L-K-I-N-G.
FIRST COMES THE 'R'
THEN COMES THE 'E'
THEN COMES A SCREAM FROM THE GIRL SITTING BETWEEN THEM, 'MARRY MEEE!11'
Toisen inspiraatio löytyi samaiselta luennolta kuin Pupunkin. Ja otsikkona on sama fraasi. Ensimmäinen asia, joka minulle tuli tuosta mieleen, liittyi luonnollisesti kyseiseen elokuvaan.
Adverbin paluu
Koko universumi luuli,
että adverbit olivat kuolleet sukupuuttoon jo.
Ei myöskään tiedetty,
että adverbien vihollisia,
Suomentajia Ilman Todellista Hulluutta (S.I.T.H),
oli yhä olemassa.
Aikamoisten seikkailujen jälkeen
Luke löysi itsensä
oppimasta adverbien saloja
arvostetun opettajan hoivissa.
Samaan aikaan
komea yksikön kolmas persoona Solo
jäädytettiin ikiajoiksi,
niin luultiin.
Paha Että Hutt
nauroi rehvakkaasti
pilkkujensa seurassa,
piti bakkanaaleja epäilyttäviä
ympärillä jäätyneen Solon.
Muutaman droidin,
Sepeteuksen ja Arton,
näennäisen uhraamisen jälkeen
paikalle ilmestyi Luke.
Tuo adverbi
melkein kokonaan oppinut,
mustassa asussaan,
vaati vapautusta yksikön kolmannen persoonan,
kuten myös Passiivi Leian
ja erään karvaisen yksilön.
Että nauroi vain,
yritti adverbin syöttää lemmikilleen
Rektiolle sekä Suffiksille,
onnistumatta kuitenkaan.
Oli adverbi palannut kunniakkaasti,
onnistunut pelastamaan ystävänsä,
vaikkakin ehkä hieman tuurilla.
(kirj. huom. Olen aika piuuuu yhtäkkiä hyökänneiden allergioiden ansiosta)
Luentorunoilua, juuri kun luulitte sen loppuneen
Adverbin paluu
Se on tullut takaisin
vihaisesti
katkerasti
ja haluaa kostaa
lopulta
viimeinkin
näille opiskelijoille, jotka
törkeästi
laiskasti
valittivat kyllästyneensä siihen.
Se tunkeutuu heidän mieliinsä
sisään
jo tänään.
He joutuvat kärsimään
aina
ikuisesti.
Negatiivinen kalpeus
Onko se sama asia
kuin positiivinen punaisuus?
Ja liittyykö asiaan
jotenkin se,
että punahiuksiset
ovat usein
iholtaan kalpeita?
tiistai 19. huhtikuuta 2011
Murheellinen runo
Stellerin merilehmät
Kaikessa rauhassa kelluimme
pohjoisen kylmissä vesissä
ystäviä ympärillämme
onnellisina.
Söimme levää.
Lepäsimme.
Kun he tulivat,
emme osanneet pelätä.
Miksi he tekisivät meille pahaa?
Ja kun kuulimme kumppaniemme valituksen
oli jo liian myöhäistä.
Emme päässeet pakoon -
olimme pyöreitä, hitaita
emmekä osanneet sukeltaa.
Yritimme suojella toisiamme,
mutta meidän oli vaikeaa puolustautua.
Eihän meillä ollut edes hampaita.
Eikä paksu nahkammekaan,
jota kaarnamaiseksi kutsuttiin
pystynyt pelastamaan meitä.
Meri oli verinen
ja herkät korvamme hukkuivat
murheellisiin mylvähdyksiin.
Nyt huudot ovat vaienneet
ja voit tutustua meihin enää museoissa.
Haalistuneet luumme
ovat hyvin harvinaisia
ja varsin arvokkaita.
Mutta mieluummin tietenkin
olisimme vilkuttaneet sinulle
aaltojen keskeltä.
Varmasti tukevat eturaajamme
olisivat soveltuneet siihen erinomaisesti.
maanantai 18. huhtikuuta 2011
Aikido auttaa taas
Harmonisen voiman tie
Mitä paremmin
osaa, sitä enemmän
on opittavaa.
Prokrastinaationi
Tärkeä askel
step 1: kirjoita essee
minulla on pyykkejä pesemättä
minulla on huone siivoamatta
minulla on kirjahylly järjestelemättä
minulla on pulloja palauttamatta
minulla on hiukset kihartamatta
minulla on keräyspaperit viemättä
minulla on mämmiä syömättä
minulla on kirjaa lukematta
minulla on leikekirjaa täyttämättä
minulla on Torchwoodia katsomatta
minulla on papereita arkistoimatta
minulla on kynnet lakkaamatta
minulla on työpöytä järjestelemättä
minulla ei ole runoa kirjoitettavana
step 2: kirjoita essee, edelleen
Mikä maa
2011
mitä hittoa
persut marssii esiin, ei
auta ku muuttaa
